Kierrätys

Jätteiden lajittelu säästää luontoa ja kukkaroa. Kierrätysvelvoitteen tavoitteena on kaatopaikalle kulkeutuvan jätteen vähentyminen. Arkipäivässä tämä näkyy parhaimmillaan hyötykäyttöön kelpaamattomalle jätteelle tarkoitetun astian pienentymisenä. Kun palautuspullot, paperi, kartonki, lasi, metallit ja biojäte sekä elektroniikkaromu ja vaarallinen jäte on eroteltu, lähes kaikki jäljelle jäävä kelpaa poltettavaksi.

EU on asettanut Suomelle entistä tiukemmat velvoitteet jätteiden keruulle. Uusi kesällä 2018 voimaan tullut direktiivi on asettanut tavoitteeksi, että yhdyskuntajätteestä kierrätetään 55% vuoteen 2025 mennessä, 60% vuonna 2030 ja 65% vuonna 2035. Suomessa 2016 oli kierrätysaste 42% ja jätettä meillä syntyi 2,8 miljoonaa tonnia. Suomen jätelain tavoitteena on ehkäistä jätteen syntyä. Kun jätettä kuitenkin yhteiskunnassa syntyy, se on lajiteltava ohjeiden mukaisesti: vaaralliset jätteet omaan käsittelyynsä ja hyödyntämiskelpoiset jätteet hyötykäyttöön. Hyödyntämiskelposet jätteet ovat niitä, jotka siis kierrätetään ensisijaisesti sellaisenaan, sitten raaka-aineena ja kolmanneksi energian tuotantoon eli yleensä polttoon. Mikäli jätettä ei enää voida muuten hyödyntää, on viimeisenä vaihtoehtona loppusijoitus jätekeskuksen kaatopaikalle.

Suomen ympäristökeskus on tehnyt tutkimuksia ja laskelmia ja kierrätyksen lisääminen kasvattaa jätehuollon kokonaiskustannuksia, mutta toisaalta kierrätyksen kasvu synnyttää sekä uutta liiketoimintaa että työpaikkoja ja tuo tullessaan ympäristöhyötyjä.

Kierrätyksen tehostamisen keinot

Kotitalouksien tulisi jatkossa entistä tarkemmin kierrättää paperi, kartonki, muovi, lasi, metalli ja biojäte. Jatkossa näille kaikille tulisi kaupunkialueilla olla selkeä keräys per tuoteryhmä ja muualle pitäisi pyrkiä järjestämään erilliskeräys. Pientaloalueilla olisi mahdollisuus jatkossa muodostaa hyötyjätekimppoja eikä jokaiselta pientalolta vaadita omaa järjestelmää. Taajamissa kerro- ja rivitalokiinteistöiltä vaaditaan erilliskeräysastiat vähintään nykyisten jätehuoltomääräysten mukaisesti.

Neuvontaa tulee samalla lisätä ja kotitalouksille suunnata valtakunnallinen kierrätyskampanja. Mielenkiintoinen näkökulma on myös ollut, innostaisiko kierrättämisestä palkitseminen ihmisiä näkemään asian eteen enemmän vaivaa. Jos tajolla olisi samanlaisia houkuttimia kuten esimerkiksi nettikasinoiden parhaat casinobonukset, voisi ihmisillä olla enemmän tarmoa paneutua kierrättämiseen tarkemmin.

Norjassa on muuten Euroopan paras muovien kierrätysaste ja seuraavina heti Saksa ja Ruotsi. Suomea edellä ovat myös mm. Alankomaat, Belgia, Tanska, Sveitsi, Itävalta, Luxenburg, Irlanti, Viro, Slovenia, Portugali, Italia, Englanti, Slovakia, Tsekit yms.

Muovi ongelmana

Muovin keräyksen ongelma on muovin laaja valikoima. Vuonna 2016 Suomeen tuli muovijätteelle kaatopaikkakielto, joten muoville piti kehittää uusia tapoja saada ne pois jaloista ja kiertoon takaisin. Muovinkeräyspisteitä on Suomessa vain noin 500 ja niistä huolehtii Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy. Riihimäen Fortumin muovijalostamo käsittelee muovijätteet infrapunasensoreilla ne erotellen eri linjoille. Kierrätettyä muovia käytetään sitten esimerkiksi pussien, kalvojen ja putkien valmistukseen. Muovin kerääminen on yleisempää ja helpompaa teollisuudessa, missä muovilaadut ovat paremmin tiedossa jo lähtötilanteessa ja tässä ollaan Suomessa hyvällä mallilla. Kaupasta ostetut muovituotteet, kuten muovikulhot, ämpärit, muovilelut jne. eivät kuulu pakkausmuovikeräyslaatikkoon. Tällaiset tuotteet viedään polttokelpoiseen jätteeseen tai sekajätteeseen. Kotitalouksien muovipakkaukset pitäisi palauttaa tyhjinä, puhtaina ja kuivina.

Muovinkeräykseen soveltuvia muovijätteitä ovat elintarvikkeiden muoviset pakkaukset, kuten jogurttipurkit, voirasiat sekä leikkele-, juusto- valmisruokapakkaukset, pesuaine-, shampoo- ja saippuapakkaukset, muovipullot, -kanisterit ja -purkit – mieluiten litistettyinä sekä muovikassit, -pussit ja -kääreet.

Paperinkeräys

Paperikeräys alkoi Suomessa jo 1920-luvulla ja 1943 perustettiin nykyinen Paperinkeräys Oy nimenoman paperin ja sen raaka-aineen hankintaa varten. Paperikuitu voidaan kierrättää jopa 3-5 kertaa ja Suomessa noin 75% paperista kerätään ja vuosittain keräyspaperia kertyy noin 750 000 tonnia. Keräyspaperista valmistetaan sitten sanomalehti- ja luettelopaperia, wc-paperia ja talouspaperia.

Lasinkeräys

Jätelasi pitäisi viedä kierrätykseen, jossa sille on tarjolla kaksi ryhmittely: värillinen ja väritön lasi, ja näiden lisäksi useissa kaupoissa on lasipulloille oma keräyksensä. Lasipullojen keräysaste on Suomessa lähes 100%, alumiinitölkeissäkin kevyesti yli 95% ja kierrätysmuovipulloissa lähestytään 95% kierrätysastetta. Esimerkiksi kierrätysmuovipuolloista valmistetaan uusia muovipulloja ja pakkausmateriaaleja. Vanhanmallinen muovinen panttipullo kesti jopa 30 kierrätyskertaa ja kelpasi vielä senkin jälkeen uusien pullojen raaka-aineeksi, mutta nykyinen PET-muovi ei kelpaa käytön jälkeen kuin kierrätykseen esimeriksi fleece-kankaan valmistukseen.

PET-muovi

PET eli polyetyleenitereftalaatti tai polyeteenitereftalaatti on nykyaikainen pakkausteollisuuden käyttämä muoviyhdiste. Siitä tehdään virvoitusjuomapulloja sekä uuninkestäviä muovivuokia.

Tekstiilijäte

Tekstiilijätteen vieminen kaatopaikoille loppui vuoden 2016 alussa. Käyttökelpoiset vaattet ja tekstiilit voi kierrättää kirpputoreilla, käyttökelvottomat viedään lumpunkeruuseen tai laitetaan energia- tai sekajätteeseen.